Ei ristus mikä aloitus uudelle vuodelle... Aattona lapset tappeli niinkun ennenkin, eli ihan tavallinen päivä. Illalla ajateltiin viedä lapset raketteja kattomaan lasten isän enon maatilalle n. 50km päähän, siellä ovat aina tykänneet olla. Noh, lapset tappeli verissä päin jo siinä kohtaa kun haalareita vedettiin päälle, kirkuivat ja huusivat koko puolituntisen autossa niin, että olin varma jo tärykalvojen posahtaneen puolessa matkassa. Vieläkin tinnittää... Perille kun päästiin, niin keskimmäinen apina parkui, kun pelkäsi raketteja. Takasin kun tultiin ni vanhin apina kiukkus minkä kerkisi. Noh, onneksi on nyt jo ohi koko aatto, ehkä tälle joskus 10 vuoden päästä voi jo nauraa. XP

Tämä aamu alkoi yhtä loistokkaasti. Apinoiden iskä lähti autoremonttiin. Ilmoitti, että voisi ottaa vanhimman apinan mukaan. Tälle kun puettiin päälle, niin tuo keskimmäinen apina veti kuomat jalkaan, työnsi isälleen haalaria ja aneli: "mukaan, mukaan...." isä ei kaikesta huolimatta heltynyt vaan jätti tämän kotiin, itkemään ulko-oven taakse. Sitte koitin keksiä että mitäs kivaa me sit keksittäis ettei toiselle jäisi paha mieli. Noh, sitte keksin, että jos mennään vaikka mummilla käymään! Pakkasin vauvan kamppeet mukaan, ryysäsin lapsille päälle, raahasin nämä alas kolmannesta kerroksesta parkkipaikalle, jossa huomaan, että ahaaaaa, iskä apina oli ottanu MUN auton remonttiin. Ja otti näköjään oman autonsakin avaimet mukaan eikä mulla siis ole avaimia lainkaan siihen kotteroon joka kuitenki pihalla (istuimineen päivineen) seisoo. Meillä ei ole tarpeeksi päällä, että ihan ulkoilemaanka voitas jäädä ja tämä mein pieni apina itki vieressä: "ikkää, ikkoo (siskoo), mummiiiiiii". Selitä siinä sitten pienelle, että et päässy iskän mukkaa, etkä pääse sinne mummillekaan ja sisäänki pitäs mennä takasin. Noh, ei siinä auttanu muu kun se 10 min laskea pihalla ees mäkeä, ettei ihan kauhee surku tule ja siitä sitte sisälle takasin. Puuh. Kyllä tästä uudesta vuodesta tulee näköjään ihan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä... XP