Tämä tapahtui kaksi päivää sitten, kun 2-vuotiaan tyttäreni kanssa alettiin leipomaan....

Leivottiin aamulla An kanssa omenapiirakkaa. Sain juuri taikinan tehtyä ja kipattua sen vuokaan, kun Silja heräs uniltaan. Mie sit sanoin Alle, että pitää ne asemat siinä, missä on, ei saa liikkua, palaan kohta. Kuulin lastenhoitohuoneeseen kun joku alkoi rapisemaan keittiössä. Huusin, että anna sen esineen olla, mikä juuri on käsissäsi, palaan ihan juuri kohta takasin, niin tehään se piirakka loppuun. Saavuin keittiön ovelle vauva sylissä ja edessä komeili seuraava näky:

A istui keskellä keittiön lattiaa, edessään taikinakulho, naama taikinassa ja kädessä vispilä. Lähempi tarkastelu osoitti, että taikinakulhoon oli kipattu puoli pakettia sokeria ja desin verran jauhoja. En kyennyt sanomaan mitään, toljotin vain hetken suu auki tätä näkyä, kunnes rakas lapseni totesi vispilä viuhuen:

"Äiti, nyt mie tarvin munaa!"

Joo, eikös me kaikki....