Tiedättehän ne pankin omat säästöpossut. Siis ne, mitä ei saa auki vaikka kuinka ketuttaisi, että tulikin viime kuussa työnnettyä sinne niitä euroja ja nyt niille olisi käyttöä, mutta ei niitä saa sieltä enää pois millään. Ei edes sillä voiveitsellä, vaikka kuinka ronkkisi. Noh, armas tyttäreni oppi viikko sitten laskemaan kuuteen. Pari päivää sen jälkeen kiinnostui rahoista ja onkin siitä asti juossut isäänsä vastaan ovelle tämän tullessa kotiin: "Anna kaksi rahaa!". On siis saanut itse tiputtaa ko pankin possuun viiden sentin kolikoita säästöön.. Kuinkas ollakkaan, kun lompakosta oli tyhjennetty jo viiden ja kymmenen sentinkin kolikot, eikä ollutkaan mitään possuun laitettavaa, alkoi armasta pikkuapinaamme ketuttamaan. Possu oli jo melkein täynnä, kun sinne on yli vuoden päivät lompakosta pikkuhilut tyhjennetty. Kovasti selitin, että ei niitä rahoja sieltä enää pois saa vaikka kuinka tahtoisi, ne viedään sitte pankkiin ja pankintäti laittaa ne sinun tilillesi talteen. Tästähän pieni pankkiirin alkumme riemastui, nappasi possun ja mäjäytti sen kaaressa lattialle. Tämän mäjäyksen tuloksena sadat, ellei jopa tuhannet, viiden sentin kolikot levisivät pitkin olohuoneen laminaattia. Tähän rakas lapseni totesi vain leveä hymy naamallaan:

"Sain sen!!! Monta rahaa!"

Siinä sitte meni tuokio näppärästi kun niitä kolikoita kippoon keräili.. Ja päätin, että seuraava possu mikä tähän taloon tulee, on murtosuojattu kassakaappi.